Lämmitys , sytytys klo 13.40
Hiihtäen perille, avanto auki
Mökkitietä ei aurata perille asti, joten kauden ensimmäinen lämmitys alkoi sukset jalassa. Kylmä kiuas, kylmä hormi ja 46 senttiä jäätä.
- halkoa
- 22
- ensimmäiseen löylyyn
- 95 min
- lauteilla korkeimmillaan
- 74 °C
- ulkona sytyttäessä
- −3 °C
- järvi
- +1 °C
- saunojaa
- 2
- Puut
- 16 koivua ja 6 leppää
- Saunomassa
- Ilkka ja Kaisa
- Rikki meni
- löylykauhan varsi
Mökkitie aurataan postilaatikoille asti, ja siitä eteenpäin se on talvella pelkkä aukko metsässä. Jätin auton levikkeelle vähän ennen yhtätoista, kiinnitin ahkion vetovyöhön ja lähdin hiihtämään viimeistä puoltatoista kilometriä. Kaisa hiihti edellä ja väitti, että hanki kantaa. Häntä se kantoikin. Minä ja ahkio upposimme joka kymmenennellä potkulla polvea myöten, koska aurinko oli ehtinyt jo pehmittää pinnan.
Perillä oli hiljaista niin kuin maaliskuussa on. Saunan portailla oli lunta reittä myöten, ja ovi oli turvonnut karmeihinsa kiinni, mutta lukko aukesi ensimmäisellä yrittämällä, mikä ei ole itsestäänselvää. Sisällä mittari näytti kahta astetta pakkasta. Ulkona oli kolme.
Ensin lapioin polut: ovelta liiteriin ja liiteristä rantaan. Liiterin ovi oli jäätynyt alareunastaan maahan, ja hakkasin kynnyksen edestä jäätä petkeleellä ennen kuin pääsin puihin käsiksi. Halot olivat kuivia mutta niin kylmiä, että niistä tarttui sormiin huurretta.
Kylmä hormi ei vedä
Tämän opin jo ensimmäisenä talvena kantapään kautta: kun kiuas ja piippu ovat olleet neljä kuukautta pakkasessa, savu ei lähde ylös vaan tulee luukusta syliin. Hormissa seisoo kylmä ilmatulppa. Poltin siis ensin kaksi rutistettua sanomalehden aukeamaa nuohousluukussa, jotta piippu saisi vähän lämpöä, ja sytytin pesän vasta sitten. Silti ensimmäiset viisi minuuttia savua tuli sisään sen verran, että pidin oven auki ja seisoin itse kynnyksellä. Käyrässä se näkyy niin, ettei alussa tapahdu juuri mitään.
Halkoja meni 22: kuusitoista koivua ja kuusi leppää. Lepät laitoin alkuun, koska ne syttyvät, vaikka olisivat jääkylmiä, ja koivut perään sitä mukaa kuin pesä jaksoi niitä niellä. Kiukaan kivet olivat huurteessa, ja kun ne alkoivat lämmetä, koko sauna höyrysi kuin joku olisi jo heittänyt löylyä. Ensimmäiseen oikeaan löylyyn meni 95 minuuttia. Heitin sen 62 asteessa, koska en malttanut enää odottaa. Korkeimmillaan lauteilla oli 74 astetta.
Avanto
Odotellessa oli hyvin aikaa tehdä avanto. Kairasin neljä reikää suorakulmion kulmiin ja sahasin välit jääsahalla. Jäätä oli kairanreiän kohdalla 46 senttiä, siitä päällimmäinen kymmenen senttiä harmaata kohvajäätä ja loput kirkasta teräsjäätä. Sahatut kuutiot ovat painavampia kuin miltä näyttävät. Työnsin ne jään alle, paitsi kolme, jotka nostin reunalle tuulensuojaksi. Laiturin tikkaat nojasin avannon reunaan ja kiilasin ne kahdella rimalla jäähän.
Vesi kannettiin avannosta: kaksi ämpärillistä kiukaan säiliöön, kaksi löylyvedeksi ja kaksi pesuun. Avannossa mittari näytti plus yhtä. Se on sama lukema joka maaliskuu, eikä siihen silti totu.
Kävin avannossa kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla henki salpautuu, toisella ehtii jo laskea viiteen, ja kolmannella tulee se olo, jonka takia tänne hiihdetään: iho kihelmöi, pää on aivan tyhjä ja lumi tuntuu jalkapohjissa lämpimältä. Kaisa kävi kerran. Sen kuuli luultavasti vastarannalle asti.
Avanto jäätyy umpeen parissa yössä, jos sen jättää auki. Lähtiessä peitin sen kahdella vanerilevyllä ja lapioin lunta päälle. Pääsiäisenä riittää, kun rikkoo ohuen kannen kairalla.
Mikä hajosi
Löylykauhan varsi. Kauha oli jäänyt syksyllä ämpäriin, ämpärin pohjalle oli jäänyt tilkka vettä, ja pakkanen oli tehnyt loput: puuvarsi oli haljennut helan kohdalta kahtia. Kiersin sen ympärille ilmastointiteippiä, ja se kesti illan. Uusi varsi on vuoltava ennen toukokuuta. Kirjoitin sen vihkoon isoilla kirjaimilla.
Lähdimme puoli seitsemältä, kun aurinko oli juuri laskenut ja hanki taas kantoi. Otsalamppua ei tarvittu. Paluumatkalla ei palellut yhtään.