Helle, seitsemän saunojaa ja vesi loppui kesken

Kun ulkona on 28 astetta varjossa, saunan lämmittäminen tuntuu ensin hullun hommalta. Sitten muistaa, että järvi on 23-asteinen eikä siitä muuten saa itseään viileäksi, ja että vieraat ovat ajaneet Jyväskylästä asti nimenomaan saunaan.

Hellettä oli siinä vaiheessa jatkunut yhdeksän päivää. Nurmikko oli keltainen, saunapolun mustikat olivat kuivuneet varpuihinsa, ja kaivon vesi oli laskenut niin, että ämpäri kolahti pohjaan. Järvessä vettä onneksi riitti.

Tiina, Jussi ja lapset tulivat kahdelta. Sytytin puoli neljältä. Sauna oli valmiiksi 26-asteinen ja kivetkin haaleat, ja ensimmäinen löyly heitettiin 41 minuutin kohdalla. Se on tämän vuoden nopein lämmitys. Siihen riitti yksitoista halkoa. Loput neljä menivät illan mittaan lämmön ylläpitoon.

Helteessä on yksi huono puoli: piippu vetää laiskasti. Savu ei noussut vaan jäi roikkumaan pihan päälle sinisenä mattona, ja Jussi kysyi kohteliaasti, onko tämä tarkoitus. Kun hormi lämpeni, savu lähti nousemaan niin kuin pitää.

Puiden suhteen helle helpottaa: kaikki on rutikuivaa ja syttyy yhdestä tikusta. Panin silti lepät alle niin kuin aina. Jos säännöstä alkaa poiketa, vihkon luvuista ei enää tiedä, mistä ne johtuvat.

Kolme vuoroa

Seitsemän ihmistä ei mahdu vaarin lauteille yhtä aikaa, tai mahtuu, mutta kukaan ei pidä siitä. Saunottiin kolmessa vuorossa, ja ne näkyvät käyrässä kolmena erillisenä sahanteränä.

• Ensin lapset: Eetu, serkkunsa Onni ja Aino, joka on omasta mielestään jo liian vanha lastenvuoroon mutta ei halunnut odottaa. Löylyä heitettiin vähän ja usein, ja ovi kävi koko ajan.
• Sitten Kaisa ja Tiina, jotka halusivat puhua rauhassa. Heidän vuoronsa on käyrässä tasaisin.
• Viimeisenä Jussi ja minä.

Lasten vuorolla istuin itse alalauteella löylynheittäjänä ja ovimiehenä. Sääntö on, että alle kymmenvuotias heittää löylyä vain luvan kanssa ja puoli kauhallista kerrallaan, ja että ulos saa lähteä aina, kysymättä. Onni on kymmenen ja kaupunkilaislapsi, ja hän kysyi ennen saunaa, mistä kiuas pannaan päälle. Eetu vei hänet liiteriin.

Sisarentyttäreni Venla, neljätoista, jätti saunan väliin ja makasi laiturilla puhelimen kanssa. Päivän väkeen hän kuului, saunojiin ei.

Jussilla on rivitalossa sähkökiuas ja siinä ajastin, ja hän saunoo kotona sadassa asteessa. Meidän 77 astettamme hän piti aluksi vitsinä. Kolmannen kauhallisen jälkeen hän siirtyi alalauteelle ja totesi, että ”tämä on jotenkin märempää”. Niin on. Vaarin kiuas ei tee kuumaa vaan kosteaa, ja se on eri asia. Pidin lämmön tahallani alle kahdeksankymmenen, koska lapset olivat ensin ja koska helteellä korkeampi lukema ei tuo mitään lisää.

Vesi

Tavallisena iltana kannan järvestä neljä ämpärillistä. Nyt kannettiin yhdeksän, ja silti löylyvesi loppui kesken kolmannen vuoron. Jussi haki kymmenennen pyyhe lanteilla. Seitsemän saunojaa heittää löylyä selvästi enemmän kuin neljä, ja lapset heittävät sitä huvikseen. Ensi kerralla täytän kaikki kolme ämpäriä ja pesuvadin jo etukäteen. Kymmenen litran ämpäri painaa täytenä ne kymmenen kiloa, ja laiturilta saunan ovelle on kahdeksan askelta ja kolme porrasta ylöspäin.

Järvessä käytiin niin monta kertaa, etten yrittänytkään laskea muiden uinteja. Omat kastautumiseni ovat käyrässä: neljä kertaa, viimeinen vasta kun muut olivat jo pukeutumassa. Vesi oli niin lämmintä, ettei se viilentänyt. Se vain pesi hien pois.

Syötiin laiturilla seitsemän aikaan, koska sisällä oli liian kuuma: savumuikkuja, uusia perunoita ja Tiinan tuoma mansikkakakku, joka oli ajomatkalla ehtinyt muuttaa muotoaan. Lapset uivat vielä kerran ruoan päälle, ja aikuiset antoivat heidän.

Illan vahinko oli kiukaan vesisäiliön hana, joka alkoi tiputtaa kolmannen vuoron aikana. Tiiviste on luultavasti alkuperäinen, eli vanhempi kuin minä. Laitoin alle peltimukin ja kirjoitin vihkoon: hana.

Vieraat lähtivät puoli yhdeksältä. Mittari näytti lauteilla silloin vielä 47 astetta, ja ulkona oli yhä lämpimämpää kuin toukokuun saunailtoina pukuhuoneessa.