Kirjoitettu
Vaarin kiuas ja naapurin kiuas
Vein mittarin yhdeksi illaksi naapurin uuteen saunaan. Kaksi käyrää päällekkäin kertoo sen, mitä olen yrittänyt selittää sanoilla kuusi vuotta.
Vaarin kiuas, lauantai 25.7.
- halkoa
- 11
- ensimmäiseen löylyyn
- 44 min
- lauteilla korkeimmillaan
- 84 °C
Hannun kiuas, keskiviikko 29.7.
- halkoa
- 8
- ensimmäiseen löylyyn
- 31 min
- lauteilla korkeimmillaan
- 91 °C
Meidän kiukaamme on vanhempi kuin minä. Vaari teetti sen kylän sepällä 1970-luvun alussa, kun alkuperäinen kiuas oli palanut puhki, ja seppä teki sen niin kuin sepät tekevät: liian paksusta raudasta. Kukaan ei ole punninnut sitä, mutta kun saunan lattia uusittiin 1990-luvulla, kiuasta oli kantamassa neljä miestä ja yksi heistä loukkasi selkänsä.
Miten se toimii
Periaate on sama kuin kaikissa jatkuvalämmitteisissä kiukaissa: tuli palaa pesässä, kivet ovat omassa tilassaan sen yläpuolella, ja saunoa voi samaan aikaan, kun pesässä on tuli. Erot ovat mitoissa.
Kivitila on syvä kuin saavi. Kiviä menee noin 120 kiloa, ja ladoin ne viimeksi uudestaan keväällä 2023, jolloin kolmannes oli murentunut soraksi. Savukaasut eivät mene suoraan piippuun vaan kiertävät kivitilan molemmin puolin kapeissa kanavissa, joten kivet lämpenevät pohjasta ja sivuilta. Kyljessä on 25 litran vesisäiliö, joka lämpenee siinä sivussa. Luukku on umpirautaa. Tulta ei näe, sen kuulee.
Tästä kaikesta seuraa kaksi asiaa. Kiuas on hidas: kesällä kolme varttia, keväällä ja syksyllä tunnin, maaliskuussa puolitoista. Ja kun se on kerran lämmin, se on lämmin pitkään.
Naapurin kiuas
Hannu rakensi viime vuonna uuden rantasaunan sadan metrin päähän meistä. Kiuas on tämän vuosikymmenen mallia: lasiluukku, ohut kuori, kivet verkkokorissa näkyvillä. Hannu on siihen syystäkin tyytyväinen ja lupasi, että saan tuoda mittarini lauteille yhdeksi illaksi. Ripustin anturin samalle korkeudelle kuin meillä, noin metrin ylälauteen yläpuolelle.
Vertailupariksi otin oman lämmityksemme edelliseltä lauantailta. Sää oli molempina iltoina lähes sama, vähän yli kaksikymmentä astetta ja tyyntä.
| Vaarin kiuas 25.7. | Hannun kiuas 29.7. | |
|---|---|---|
| Halkoja | 11 | 8 |
| Ensimmäinen löyly | 44 min | 31 min |
| Korkein lukema | 84 °C | 91 °C |
| Lauteilla 4 tuntia sytytyksestä | 45 °C | 30 °C |
| Saunojia | 4 | 3 |
Hannun kiuas on valmis reilut kymmenen minuuttia aiemmin ja kolmella halolla vähemmällä. Lukema käy korkeammalla. Jos saunan hyvyys olisi yksi luku, hän voittaisi.
Mutta katso käyrien muotoa. Hannun sahanterä on korkea ja terävä: jokainen kauhallinen nostaa lukemaa hetkeksi ja pudottaa sen sitten reilusti, koska kiviä on vähän ja ne jäähtyvät nopeasti. Kiuas tarvitsee pesällisen lisää puolen tunnin välein, tai löyly loppuu. Meidän käyrämme on matalampi ja laiskempi, ja hampaat ovat tylpempiä. Kivimassa antaa lämpöä takaisin vielä pitkään sen jälkeen, kun pesässä on enää hiillos. Neljän tunnin kohdalla meillä oli lauteilla vielä 45 astetta, Hannulla 30.
Löylyn tuntua mittari ei mittaa. Kirjoitan sen tähän silti, koska se on koko asian ydin: Hannun kiukaalla löyly tulee nopeasti ja terävänä, käy iholla ja on ohi. Vaarin kiukaalla se nousee hitaasti lattiasta asti, viipyy ja painuu hartioille. Kumpikaan ei ole väärä löyly. Minä olen vain kasvanut toiseen.
Mitä en vaihtaisi
Kiuasta on ehdotettu vaihdettavaksi kolme kertaa. Viimeksi ehdotti nuohooja, joka sanoi yhdysputken kulmaa ”historialliseksi”. Tulipesän takaseinä on kerran paikattu, ja arina on jo kolmas. Hana tiputtaa.
Silti: kun maaliskuussa sytyttää pesän kahden asteen pakkasessa ja puolentoista tunnin päästä istuu 74 asteessa, sen on tehnyt sama rauta, jonka edessä vaari kyykki sytyttämässä samoilla liikkeillä. En osaa laskea sille hyötysuhdetta.