Lämmitys , sytytys klo 19.40
Pimeät illat tulivat takaisin
Ensimmäinen ilta sitten kevään, jona laiturille tarvittiin valo. Elokuun sauna on vuoden paras, eikä siitä jaksa edes kiistellä.
- halkoa
- 13
- ensimmäiseen löylyyn
- 52 min
- lauteilla korkeimmillaan
- 82 °C
- ulkona sytyttäessä
- +13 °C
- järvi
- +18 °C
- saunojaa
- 2
- Puut
- 8 koivua ja 5 leppää
- Saunomassa
- Ilkka ja Pertti
- Rikki meni
- myrskylyhdyn lasi
Kesällä ei huomaa, milloin valo alkaa vähetä. Sitten tulee se elokuun loppupuolen lauantai, jolloin lähtee saunasta laiturille ja tajuaa, ettei näe tikkaita.
Tulin mökille yksin. Koulut ovat taas alkaneet, Ainolla oli pelireissu ja Kaisa jäi kuskiksi. Pertti näki savun ja tuli rantapolkua pitkin pyyhe olalla, niin kuin hän on tullut tähän saunaan viisikymmentä vuotta. Vaarin aikaan heillä oli tapana lämmittää vuoroviikoin. Jossain vaiheessa vuorot unohtuivat ja jäljelle jäi vain tapa tulla.
Yksin mökillä on eri äänet. Kukaan ei kysy, missä uimapatja on. Lämmitin hellan, keitin perunat ja luin odotellessa vihkoa taaksepäin: viime vuonna elokuun vastaavana lauantaina ensimmäinen löyly oli 54 minuutin kohdalla ja järvi asteen kylmempi.
Lukemat
Sytytin 19.40, mikä on myöhään, mutta olin ensin korjannut heinäkuussa hajonneen hanan. Uusi tiiviste, ei tiputa. Ulkona oli 13 astetta, ja illan aikana lukema laski kahdeksaan. Järvi oli yhä 18-asteinen. Tähän aikaan vuodesta vesi on ilmaa lämpimämpää, ja se tuntuu joka kerta pieneltä taikatempulta.
Kolmetoista halkoa, viisi leppää ja kahdeksan koivua. Ensimmäinen löyly 52 minuutin kohdalla, korkeimmillaan 82 astetta. Sama lukema kuin juhannuksena, mutta neljä minuuttia hitaammin ja yhdellä halolla enemmän. Kiuas tietää syksyn tulevan ennen kuin minä.
Pimeässä saunassa on yksi valo: pesän luukun raosta lattialle putoava punainen viiva. Vaari ei koskaan vetänyt saunaan sähköä, enkä ole vetänyt minäkään. Kesällä sitä ei huomaa. Elokuussa lauteilla istutaan taas hämärässä, ja löylyn kuulee ennen kuin sen tuntee.
Pertti puhuu saunassa vähän ja silloinkin säästä. Tänään hän sanoi, että pihlajissa on marjoja niin, että oksat taipuvat, ja ettei pihlaja kanna kahta taakkaa: talvesta tulee vähäluminen. Hän sanoo jotain tällaista joka syksy, ja joka toinen vuosi hän on oikeassa.
Lyhty
Toisen kierroksen aikana Pertti sanoi, että nyt on se ilta. Hän tarkoitti lyhtyä. Vaarilla oli tapana sytyttää myrskylyhty laiturin päähän ensimmäisenä iltana, jona sitä tarvittiin, ja siitä eteenpäin joka saunailta siihen asti, kun mökki pantiin kiinni.
Hain lyhdyn pukuhuoneen hyllyltä, ja kynnyksellä lasi putosi käsistäni. Se ei mennyt säpäleiksi vaan halkesi siististi kahtia, mikä oli melkein pahempi. Panin kynttilän hillopurkkiin ja purkin laiturin päähän. Purkin kyljessä on vielä etiketin jäänteet: mansikka, 2023. Pertti katsoi sitä pitkään ja sanoi, että kyllä tuokin valaisee.
Käyrään merkitsin kohdan, jossa kynttilä syttyi. Kello oli 21.08.
Uinti pimeässä
Elokuun vesi on mustaa ja sileää, ja siihen laskeutuessa ei näe omia jalkojaan. Kävin järvessä kolme kertaa. Viimeisellä kerralla jäin kellumaan selälleni ja katsoin, kun ensimmäiset tähdet tulivat näkyviin koivujen latvojen yläpuolelle. Niitä ei ole näkynyt sitten huhtikuun. Vastarannalla paloi valo yhdessä ikkunassa, ja jossain kauempana selällä kuikka huusi kerran.
Pertti ei ui enää syksyllä. Hän istui laiturin penkillä, höyrysi purkin valossa ja kertoi, miten vaari oli kerran elokuussa pudottanut vihkisormuksensa laiturin rakoon ja sukeltanut sitä kolmena iltana peräkkäin. Sormus löytyi seuraavana keväänä jäiden lähdettyä hiekasta, kahden metrin päästä siitä, mistä sitä oli etsitty.
Vihkoon kirjoitin: lyhdyn lasi, kynttilöitä lisää, otsalamppu autoon. Kotimatkalla ajoin koko matkan pitkillä valoilla. Kesä ei ole ohi, mutta se on kääntynyt.