Talven puut liiteriin

Puut tehdään meillä kolmessa erässä. Kevättalvella kaadan ja pätkin. Toukokuussa pilkon ja pinoan halot avopinoon aurinkoiseen paikkaan liiterin eteläpuolelle. Syyskuussa, ennen kuin sateet alkavat tosissaan, kuiva pino kärrätään liiteriin. Tämä viimeinen vaihe on koko vuoden tyydyttävin työpäivä, koska siinä ei tarvitse ajatella mitään.

Pinossa oli keväällä mitattuna kolme ja puoli pinomottia: enimmäkseen koivua tontin takarajalta ja harmaaleppää, jota kasvaa rannassa nopeammin kuin sitä ehtii kaataa. Aloitimme yhdeksältä. Aino latoi kärryyn, minä kärräsin ja Eetu pinosi liiterissä, kunnes pino oli häntä korkeampi, minkä jälkeen vaihdettiin osia. Kaisa piti kirjaa ja keitti kahvia. Kärryllisiä tuli 46.

Kirjanpito kuuluu asiaan. Kärryllisessä on viitisenkymmentä halkoa, joten liiteriin meni reilut kaksituhatta. Saunassa niitä palaa vuodessa vajaat neljäsataa ja mökin hellassa ja takassa suunnilleen saman verran, joten yksi lokero riittää hyvin ja toiseen jää varaa huonolle vuodelle.

Kymmeneltä syötiin Kaisan lettuja suoraan pannusta liiterin edessä, ja se oli lasten palkka. Aino neuvotteli itselleen lisäksi oikeuden valita illan saunamusiikin, vaikka saunassa ei ole koskaan soinut mikään.

Liiterissä on kaksi lokeroa. Vasempaan menee tämän vuoden puu, oikeasta poltetaan viimevuotista, ja ensi syksynä toisin päin. Näin mikään halko ei jää pohjalle kymmeneksi vuodeksi, kuten vaarin aikaan kävi: kun tyhjensin liiterin ensimmäisen kerran, alimmat koivut olivat niin kevyitä, että niitä olisi voinut heitellä kuin sulkapalloja.

Kirves

Viimeisenä olivat ne pölkyt, jotka jäivät keväällä halkaisematta, koska niissä on oksa joka suuntaan. Kolmannen kohdalla halkaisukirveen varsi sanoi sopimuksen irti: se katkesi silmän alta niin, että terä jäi pölkkyyn ja minulle jäi käteen keppi. Varsi oli vaarin vuolema, koivua, ja siinä oli hänen kämmenensä kuluttama kohta. Katkeamiskohdasta näki, että puu oli sisältä harmaata. Halkeama oli ollut siinä vuosia. En ole vielä valmis puhumaan asiasta kevyesti.

Pölkyt halkaistiin loppuun Pertiltä lainatulla kirveellä. Vanha terä on ikkunalaudalla odottamassa uutta vartta, ja uuden varren vuolen itse, vaikka siihen menisi koko talvi.

Sauna

Sytytin puoli viideltä. Ulkona oli yhdeksän astetta ja järvessä kaksitoista. Viisitoista halkoa, kuusi leppää ja yhdeksän koivua, kaikki oikeasta lokerosta ja niin kuivia, että ne kilahtivat toisiaan vasten. Ensimmäinen löyly 58 minuutin kohdalla, korkeimmillaan 80 astetta.

Työpäivän jälkeinen sauna on eri sauna kuin muut. Kädet tuoksuvat pihkalta, hartioissa tuntuu jokainen kärryllinen, ja ensimmäinen löyly menee suoraan sinne, minne sen pitääkin. Kukaan ei sanonut ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin mitään.

Käyrässä on toisen kierroksen kohdalla lovi, joka ei ole löylyä. Eetu lähti hakemaan mehua ja jätti oven raolleen, ja lauteilta karkasi parissa minuutissa yhdeksän astetta pihalle. Merkitsin sen käyrään hänen luvallaan.

Kävin järvessä kaksi kertaa. Kaksitoista astetta on raja, jonka alapuolella uinti muuttuu kastautumiseksi. Rannan haavat olivat jo keltaisia, ja Kaisa oli kerännyt aamulla saunapolun varrelta litran suppilovahveroita, jotka paistettiin illalla voissa. Niiden tuoksu sekoittui savuun.

Saunan jälkeen istuin portailla ja katsoin liiteriä. Täysi liiteri on mökkiläisen säästötili: siltä ei tarvitse koskaan nostaa kaikkea kerralla, mutta sen olemassaolo rauhoittaa.

Liiteri on täynnä. Se on hyvä lause kirjoittaa vihkoon.